Olen erittäin pettynyt median lietsomaan painajaiseen. Asia koskettaa niin paljon nuoria ja lapsia, ja heitä ajatellessani - nyt toivon etteivät nämä nuoret katsoisi niin paljon uutisia. Pienen ihmisen mielessä tapahtumat median välityksellä näyttävät olevan koko maailma.
Erittäin pettynyt olen Ylen toimintaan. Ei heidän tarvitse kilpailla näkyvyydessä muiden yritysten tavoin ja silti he täyttivät tarjontansa Jokelan tapahtumilla. Vielä se että aamuohjelmassa sanottii heavymetallin laukaisseen tai aiheuttaneen tapahtuman.
Sinä punapää jälkiviisaissa - Ei se haittaa ettet ymmärrä meitä, mutta älä mene tuollaisia väittelemään tietämättömyytesi takia.
Minusta tuntui, että tapauksen uutisointi epäonnistui heti alkuunsa. Uutisointi oli painajaiseen painottuvaa, hyökkäävää, tunteetonta ja muutenkin ”freelancermaista”. Uutisointi ei ollut hyvän maun mukaista, tämä näkyi kaikilla mediayrityksillä. Minua suretti tapauksessa eninten se kuinka media ottaa rahallisen hyödyn, näin vakavasta ja murheellisesta tapauksesta. Median tulisi lisätä myötätuntoa ja uutisoida tällaiset tapaukset paljon ammattimaisemmin. Lopuksi voisi sanoa, että kyllä kansa tietää tapauksen, vaikka se uutisoitaisiin toisella tavalla.
Aikoinaan puhuttiin toimittajista sopuleina, mutta nyt ainakin viimeaikaisten eri tiedotustilaisuuksien jälkeen minusta on henkilökohtaisesti tuntunut siltä, että ns. ”sopulit” ovat muuntautuneet haaskalinnuksi, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan kaikki todelliset toimenpiteet ja menettelytavat ja samalla he unohtavat kaikki henkilökohtaiset uhan ja pelon tunteet. Tämän kyseisen tapauksen yhteydessä toimittajat eivät ole ottaneet huomioon niitä peloittavia ja vaarallisia tuntemuksia, joita paikalla olleet nuoret ovat joutuneet kokemaan ja joista he eivät varmasti (valitettasti) koskaan tule pääsemään eroon. Toimittajat ovat tietoisesti pyrkineet ”myyviin” juttuihin. Me kansalaiset eli lukijat emme varmasti tätä ainakaan kaikilta osilta ole toivoneet tai halunneet, mutta lööpit myyvät!
Olen yli 35 vuoden ajan saanut/joutunut olemaan tekemisissä erilaisten inhimillisten kriisien kanssa, enkä voi vieläkään hyväksyä tätä ns. median ”mässäilyä” erilaisissa inhimilisissä kriisitilanteissa.
Kysymys - missä on inhimillinen tekijä ?
Mielestäni Jokelan nuorilla on oikeus yksityisyyteen ja traagisen tapahtuman käsittelyyn omissa oloissaan ja ystävien tukemana. On ajateltava surussa eläviä perheitä, ennen kaikkea. Sillä ei ole mitään tekemistä median uteliaisuuden kanssa, koska he eivät tiedä miltä nuorista ja omaisista välttämättä tuntuu. tervaisin osaa ottava
tiistaina 13. marraskuuta 2007
Olen erittäin pettynyt median lietsomaan painajaiseen. Asia koskettaa niin paljon nuoria ja lapsia, ja heitä ajatellessani - nyt toivon etteivät nämä nuoret katsoisi niin paljon uutisia. Pienen ihmisen mielessä tapahtumat median välityksellä näyttävät olevan koko maailma.
Erittäin pettynyt olen Ylen toimintaan. Ei heidän tarvitse kilpailla näkyvyydessä muiden yritysten tavoin ja silti he täyttivät tarjontansa Jokelan tapahtumilla. Vielä se että aamuohjelmassa sanottii heavymetallin laukaisseen tai aiheuttaneen tapahtuman.
Sinä punapää jälkiviisaissa - Ei se haittaa ettet ymmärrä meitä, mutta älä mene tuollaisia väittelemään tietämättömyytesi takia.
tiistaina 13. marraskuuta 2007
Minusta tuntui, että tapauksen uutisointi epäonnistui heti alkuunsa. Uutisointi oli painajaiseen painottuvaa, hyökkäävää, tunteetonta ja muutenkin ”freelancermaista”. Uutisointi ei ollut hyvän maun mukaista, tämä näkyi kaikilla mediayrityksillä. Minua suretti tapauksessa eninten se kuinka media ottaa rahallisen hyödyn, näin vakavasta ja murheellisesta tapauksesta. Median tulisi lisätä myötätuntoa ja uutisoida tällaiset tapaukset paljon ammattimaisemmin. Lopuksi voisi sanoa, että kyllä kansa tietää tapauksen, vaikka se uutisoitaisiin toisella tavalla.
tiistaina 13. marraskuuta 2007
Hienotunteisuus puuttuu nykymeinigistä!
Inhimillisyys kunniaan!
tiistaina 13. marraskuuta 2007
En hyväksy median rahastusta toisen onnettomuudella. Julmaa.
keskiviikkona 14. marraskuuta 2007
olen mukana adressissa
keskiviikkona 14. marraskuuta 2007
Aikoinaan puhuttiin toimittajista sopuleina, mutta nyt ainakin viimeaikaisten eri tiedotustilaisuuksien jälkeen minusta on henkilökohtaisesti tuntunut siltä, että ns. ”sopulit” ovat muuntautuneet haaskalinnuksi, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan kaikki todelliset toimenpiteet ja menettelytavat ja samalla he unohtavat kaikki henkilökohtaiset uhan ja pelon tunteet. Tämän kyseisen tapauksen yhteydessä toimittajat eivät ole ottaneet huomioon niitä peloittavia ja vaarallisia tuntemuksia, joita paikalla olleet nuoret ovat joutuneet kokemaan ja joista he eivät varmasti (valitettasti) koskaan tule pääsemään eroon. Toimittajat ovat tietoisesti pyrkineet ”myyviin” juttuihin. Me kansalaiset eli lukijat emme varmasti tätä ainakaan kaikilta osilta ole toivoneet tai halunneet, mutta lööpit myyvät!
Olen yli 35 vuoden ajan saanut/joutunut olemaan tekemisissä erilaisten inhimillisten kriisien kanssa, enkä voi vieläkään hyväksyä tätä ns. median ”mässäilyä” erilaisissa inhimilisissä kriisitilanteissa.
Kysymys - missä on inhimillinen tekijä ?
35 vuotta virkamiehenä - lähellä ihmistä!
keskiviikkona 21. marraskuuta 2007
Mielestäni Jokelan nuorilla on oikeus yksityisyyteen ja traagisen tapahtuman käsittelyyn omissa oloissaan ja ystävien tukemana. On ajateltava surussa eläviä perheitä, ennen kaikkea. Sillä ei ole mitään tekemistä median uteliaisuuden kanssa, koska he eivät tiedä miltä nuorista ja omaisista välttämättä tuntuu. tervaisin osaa ottava